jarilanto puuseppä & mystikko on kahden myöhäisheränneen puusepän, Tony Rilannon ja Heidi Leponiemen, projekti ja elämän sivujuonne. Verstaan toiminta on alkanut vuoden 2016 alussa Helsingissä. Noin vuosi myöhemmin siiryimme uusiin tiloihin Järvenpäähän. Vaikka uuden tilan etsinnässä tulikin kiire ja koneita hankittiin tohinalla, on tila palvellut todella hyvin.
Tony
”Olen harrastanut puutöitä ja nikkarointia lapsuudessani ja nuoruudessani. Lisäksi minulla oli jo lapsena suurta kiinnostusta kaikkiin teknisiin laitteisiin ja kaikki ”rikkinäiset” koneet piti aina purkaa atomeihin. Minulla oli jo pienenä poikana paljon erilaisia sähkötyökaluja. Toiset toivoivat joululahjaksi autorataa, minä toivoin uutta sirkkeliä tai hiomakonetta. Vasta vähän vanhemmalla iällä, 30-vuotiaana, lähdin ottamaan ensi askelia tehdäkseni lapsuuden harrastuksesta työn ja hain opiskelemaan puusepäksi. Kaksi vuotta myöhemmin valmistuin puualan artesaaniksi. Tämän jälkeen olen tehnyt puusepän töitä osa-aikaisesti, ensin muille ja sitten itselle”
Heidi
“Olen lapsesta asti pitänyt askartelusta ja erilaisista käsitöistä. Teini-iän korvilla aloin tekemään koruja. Innostuin niistä niin, että aloin tekemään niitä myyntiin. Nykyään minulla on pienenä sivubisneksenä Huikerrus, jossa myyn pääasiassa koruja, mutta myös muun muassa pieniä puutöitä ja vinyyleistä tehtyjä kelloja. Kuuden vuoden työssäolon jälkeen havahduin, että voisin opiskella toisenkin ammatin media-alan lisäksi. Olin jo päättänyt, että kouluun on päästävä, mutta vielä siinäkään vaiheessa minulla ei ollut visiota siitä, mitä opiskelisin. Tiesin vain, että jokin luova ala, jossa pääsee tekemään käsillään. Hain puualalle. Pääsin opiskelemaan ja kahden vuoden jälkeen valmistuin puuartesaaniksi. Valmistumisen jälkeen oli kova into päästä tekemään puutöitä – paikka vain puuttui. Pitkän harkinnan jälkeen teimme Tonyn kanssa ison päätöksen ja pistimme oman verstaan pystyyn. Nyt voin tehdä omia puutöitä milloin vain!”
jarilanto puuseppä & mystikko – tarina nimen takana
Ennen kuin puusepän ammatista oli tietoakaan Tony soitteli useita kertoja päivässä työpaikkansa eri toimipisteisiin. Hänellä oli tapana esitellä itsensä sukunimellä. Tervehdys kasvoi muotoon ”Ja Rilanto täällä taas terve”. Eräässä toimipisteessä vastasi uusi työntekijä, joka suuresti ihmetteli, kuka on tämä Jari Lanto? ”Onko hän meillä töissä? Puhuu kuin olisi. Missä pisteessä?”
Mystikko lisänimi sai alkunsa Tonyn ollessa viikonloppureissulla parin puuseppäopiskelijatoverinsa kanssa. He ajautuivat keskusteluun titteleistä. ”Kuinka hienoa olisikaan tituleerata itseään mystikoksi.”
